Sit joskus koittava työelämä

Sit joskus koittava työelämä

Opintoja aloitellessa työelämä saattaa tuntua kaukaiselta asialta. Se on siellä jossain odottamassa ja sinne suunnataan ”sit joskus”. On ihan luonnollista keskittyä opiskeluihin, harrastuksiin, kavereiden kanssa hengailuun, aikuiselämän opetteluun. Kaikessa siinä hulinassa ei valmistuminen liene ensimmäisenä mielessä. Kuitenkin jossain vaiheessa uusia taitoja ja ammattia opetellessa saattaa heräillä pohdiskeluja siitä, miten opittua voisi päästä hyödyntämään oman alan töissä. Onneksi oppilaitosten ja työelämän yhteistyö antaa siihen monenlaisia väyliä.

Työelämäkosketuksia tulee matkan varrella eteen jo paljon ennen valmistumista. TET-jaksot, opiskellessa tehdyt projektityöt, kesätyökokemukset, työharjoittelut ja työssäoppimisjaksot, peruskoulun Yrityskylä-vierailut, ehkä osa-aikatyöt opintojen ohessa – ne kaikki ovat väyliä oppia paitsi työelämästä, myös itsestä.

Minua ensimmäiset kesätyöpaikat jännittivät, osana opintojani tekemäni harjoittelu ihan oikeana virkamiehenä tuntui maailman suurimmalta asialta ja vastavalmistuneena oman alan työpaikassa aloittaminen meinasi viedä yöunet ja ruokahalun. Viime aikoina olen päässyt seuraamaan läheltä pian valmistuvaa nuorta lääkäriä. Hän kipuilee oman ammattitaitonsa ja sen riittävyyden kanssa todella paljon. Vaikka kesätöistä ja harjoitteluista saa hyvää ja kannustavaa, osaamista kehuvaa palautetta, ei omaan ammattitaitoon ole silti välttämättä helppoa luottaa. Uskon ja väitän, että oman osaamisen ja sen riittävyyden pohtiminen on erittäin yleistä ja koskee liki kaikkia valmistuvia. ”Sit joskus” kaukaisuudessa häämöttänyt työelämä tuleekin vastaan yllättävän pian.

Olisi tärkeää ja monesti helpottavaa tajuta, että se ”sit joskus” koittava oman alan työelämä on oikeasti ihan samaa työelämää kuin kaikki jo aiemmin vastaan tulleet työelämäkosketukset. Siihen voi ja kannattaa valmistautua, mutta sitä ei kannata pelätä. Osaamisen ja ammattitaidon perusta on hankittu opiskellessa, mutta lopullinen timantti siitä hioutuu vasta työtä tekemällä. Työntekijä ei ole ikinä valmis tai täydellisen virheetön, joten sitä on turha vaatia vastavalmistuneena itseltänsäkään.

Kun on sopivan kiinnostunut siitä, mitä ympärillä tapahtuu, haluaa kehittää omaa osaamistaan ja on valmis näkemään vaivaa ja tsemppaamaan, niin pärjää ihan varmasti myös sit joskus ja jo nyt. Hyvällä asenteella, silmät avoinna, iloisen uteliaalla mielellä ja valmiina oppimaan uusia taitoja pääsee pitkälle. Väittäisinpä jopa, että melkein minne tahansa.

Edla Inkilä

Ammatillisen koulutuksen työelämälähettiläs

Talous ja nuoret TAT

Viisi vinkkiä unelmien TET-paikkaan

Viisi vinkkiä unelmien TET-paikkaan

0